Kantin teosten ymmärtäminen on haastava tehtävä monestakin syystä. Puhtaan järjen kritiikin sydämessä oleva kategorioiden transsendentaalinen deduktio on eri versioineen filosofian historian vaikeimmin ymmärrettäviä ajatuskulkuja. Nämä todistukset ovat itsessäänkin äärimmäisen vaikeita, mutta niiden ymmärtäminen on vaikeaa myös siksi, että Kantin filosofia kumpuaa lähtökohdista, jotka ovat etenkin nykylukijalle vieraita. Kant on uuden ajan filosofi, mutta hänen ajattelunsa nojaa uutta aikaa edeltävään, myöhäisskolastiseen filosofiaan.

Kantin myöhäisfilosofian skolastinen tausta on Kant-tutkimuksessa sivuutettu tai sitä ei ole ymmärretty. Kantin filosofian historiallisen kontekstin tutkiminen ei ylipäätään ole ollut tutkijoiden päällimmäisenä kiinnostuksen kohteena. Sikäli kuin historialliseen kontekstiin on kiinnitetty huomiota, Kantin filosofia on yleensä nähty joko uuden ajan alun filosofian jatkumona tai kaiken aikaisemman filosofisen perinteen kumoavana. Molemmille käsityksille on hyviä perusteita. Kantin kopernikaanisen vallankumouksen tarkoituksena on kumota kaikki aikaisemmat käsitykset siitä, minkälainen suhde ihmismielellä on siitä riippumattomaan todellisuuteen. Kant siis tosiaankin pyrkii kumoamaan koko filosofian perinteen ja luomaan kokonaan uuden kriittisen filosofian. Toisaalta Kant on uuden ajan filosofi, ja uuden ajan alun filosofiset ongelmat ovat hänen ajattelussaan keskeisessä asemassa. Erityisesti avaruuden luonne ja luonnonlakien välttämättömyys ovat Kantin filosofian perustavia kysymyksiä. Berkeleyn, Leibnizin ja Humen filosofisen perinnön voi nähdä selvästi Kantin ajattelusta. Tästä huolimatta Kantin vallankumouksen lähtökohta on skolastinen, ei moderni.

Klassikkoteosten historiallisen kontekstin määrittäminen ei ole sinänsä välttämätöntä. Merkittävien filosofien teosten ajatuksellisen sisällön ymmärtäminen on tärkeämpää kuin ajatuksellisten yhteyksien etsiminen muihin filosofeihin. Kantin tapauksessa näitä vaihtoehtoisia lukutapoja ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Kantin filosofiaa ei voi ymmärtää nykyfilosofian lähtökohdista. Kant on syvällinen ajattelija, jonka filosofia voi antaa arvokkaita välineitä nykylukijalle, mutta noiden välineiden arvo on suurelta osin juuri siinä, että ne voivat auttaa lukijaa näkemään asioita jollain muulla tavalla, kuin mihin hän on tottunut. Kantin filosofiasta on haettu tukea nykyfilosofiassa pinnalla olevien kysymyksien ratkaisemiseen, mutta vaarana on silloin, että tutkija peilaa vain omaa ajatteluaan Kantin tuotantoon löytäen sieltä vastauksia kysymyksiin, joita Kant ei kenties ole edes yrittänyt ratkaista. Jos haluamme oppia merkittävän filosofin ajatuksista, hänen ajattelunsa on pyrittävä ymmärtämään oikein. Kantin kohdalla tämä edellyttää hänen käyttämiensä käsitteiden historiallisen taustan jäljittämistä. Hänen teostensa historiallisen kontekstin selvittäminen on edellytys niiden ymmärtämiselle.

Kantin ymmärtäminen edellyttääkin erityistä vaivannäköä. Lukijan on riisuttava itsensä tutuista ajatusmalleista ja ikään kuin sopeuduttava itselleen vieraaseen ympäristöön, jossa asiat saattavat näyttää tutuilta mutta eivät sovi totutulla tavalla yhteen. Kokonaisuudesta näyttää puuttuvan johdonmukaisuus. Kant näyttää esittävän keskenään ristiriitaisia väitteitä ja käyttävän käsitteitä miten sattuu, ehkä jopa tekevän karkeitakin päättelyvirheitä. Kant-tutkimuksessa on ollut tavallista hyväksyä nämä ristiriitaisuudet ja olettaa, että tulkitsijat ovat ymmärtäneet Kantin filosofian lähtökohdat oikein. Oletuksena on ollut, että Kant ajattelu pohjautuu tavalla tai toisella uuden ajan alun filosofiaan, joko yrittäen kehittää sitä tai lähtien kokonaan uusille poluille.

Tälle oletukselle on kuitenkin looginen vaihtoehto. Voimme olettaa, että Kantin filosofian lähtökohtia ei ole ymmärretty oikein ja että sen näyttäytyminen sisäisesti ristiriitaisena johtuukin tulkitsijoiden puutteellisesta perehtymisestä noihin lähtökohtiin. Jos merkittävän filosofin teksti vaikuttaa ristiriitaiselta, filosofian historian tutkijan pitäisi ensisijaisesti selvittää, onko hän ymmärtänyt sen oikein. Kantin kohdalla on helppoa päästä alkuun tässä selvitystyössä, sillä Kant ilmoittaa selvin sanoin pitävänsä uuden ajan alun ideaoppia virheenä. Uuden ajan rationalismi ja empirismi perustuivat Kantin mukaan vääristyneeseen käsitykseen ideoista. Ideat oli alettu ymmärtää mentaalisina sisältöinä, jotka ihmisen ymmärrys voi tavoittaa itsetietoisuutensa avulla. Vaikka itsetietoisuudella on Kantin filosofiassa keskeinen rooli, hän tukeutuu skolastiseen käsitykseen, jonka mukaan tietoisuutemme kohdistuu ulkoisiin kohteisiin ilman ideoiden välitystä.  Kant ei siis rakenna filosofiaansa samalle perustalle kuin Leibniz, Wolff, Locke tai Hume.

Kant ei tietenkään jatka suoraan myöhäisskolastista perinnettä. Hänen filosofiansa on vallankumouksellista, ja sen tarkoituksena on kumota yhtäläisesti skolastinen filosofia kuin uuden ajan ideaoppinkin. Skolastisen filosofian yleisenä virheenä oli Kantin mukaan ollut käsitys, että havaintomme kohteena oleva todellisuus, eli luonto, on olemassa mielestä riippumattomasti. Vaikka Kantin vallankumous kumoaa tämän käsityksen, hänen filosofiansa kumpuaa silti skolastisesta perinteestä. Kantin tukeutuu aristoteeliseen erotteluun materian ja muodon välillä. Kun tätä yhteyttä lähtee seuraamaan ideaopin hylkäämisen näkökulmasta, Kantin ajattelusta paljastuu merkittäviä yhteyksiä myöhäisskolastiseen filosofiaan. Erityisesti Francisco Suárezin yritys selittää ihmismielen kognitiivinen suhde ulkoiseen todellisuuteen on Kantin näkökulmasta hedelmällisempi kuin ideaoppiin nojautuvien empiristien tai rationalistien. Kant ja Suárez jakavat käsityksen, jonka mukaan ihmismieli ei ole välittömässä suhteessa ideoihin, vaan se kohdistuu välittömästi mielen ulkoisiin kohteisiin. Kantin pääteoksella on myös metodinen yhteys skolastiseen filosofiaan. Puhtaan järjen kritiikin Transsendentaalinen analytiikka on mielen kykyjen analysointia. Se on moderni versio skolastisesta sielutieteestä (scientia de anima), jota logiikan perustaa koskeva tutkimus edellyttää. Yhteys skolastiseen filosofiaan osoittautuu lähtökohdaksi, johon perehtymällä Kantin ajattelun voi tulkita johdonmukaiseksi.

Kant saattoi odottaa, että hänen lukijansa ymmärtävät nämä yhteydet. Kun hän kuitenkin näyttää edellyttäneen tässä liikaa jopa aikalaisiltaan, nykylukijalta hänen ajatuskulkunsa jäävät ymmärtämättä ilman perehtymistä niiden skolastiseen taustaan. Tämän sivuston tarkoituksena on auttaa lukijaa tässä tehtävässä. Perustavien käsitteiden skolastisen taustan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan Kantin kysymyksenasettelua ja ajatuskulkuja. Kaikki Kantin teokset eivät toki edellytä syvällistä perehtymistä hänen käyttämäänsä käsitteistöön. Moraalin metafysiikan perustus ja Pedagogiikasta ovat helposti lähestyttäviä teoksia eivätkä edellytä laajaa taustatietoa Kantin filosofian perustasta. Myös Kritiikkien lukeminen voi olla mielekästä, vaikka lukijalla ei olisi pyrkimystä ymmärtää niitä syvällisesti. Niiden ymmärtämistä voi kuitenkin nähdäkseni edistää melko pienelläkin vaivalla perehtymällä. Siksi olen jakanut sivuston kommentaariosion kahteen eri tasoon. Se sisältää teosten eri osien yleisiä esittelyjä ja niiden lisäksi syventävän kommentaarin, jossa kommentoin tekstiä yksityiskohtaisemmin.